Kouluvalmennukset
Ei kouluvalmennuksia.
Estevalmennukset
10.11.2015 | Valmentajana Jesy (VRL-11942) | 293 sanaa
Viivi ravaili rennon näköisellä hevosella astellessani sisään maneesiin. Rupesin kantamaan estetolppia ja puomeja maneesin reunalta ja katselin samalla ratsukon työskentelyä. Kimo ori ravasi rytmikkäästi ja reippaasti Viivin alla. Valmennuksen ideana oli tällä kertaa vain nähdä ratsukon yhteistyön sujuminen ja löytää niitä parannettavia kohtia. Pyysin Viiviä ratsastamaan Bingon pienelle pystylle toisella pitkällä sivulla. Ratsukko lähestyi estettä reippaassa ravissa, mutta siirtyi laukkaan esteen jälkeen. Ohjeistin Viiviä ottamaan pidätteen pari askelta ennne estettä ja heti esteen jälkeen, jotta esteen jälkeenkin säilyisi ravi. Toisella kerralla Bingo hyppäsi suurella ilmavaralla, mutta jatkoi kuitenkin ravissa esteen jälkeenkin. Ratsukko tuli esteen muutamaan kertaan toiseenkin suuntaan. Lämmittelyhyppyjen jälkeen pyysin Viiviä tulemaan toisella pitkällä sivulla olevan sarjan ja jatkamaan siitä lävistäjällä olevalle pystylle. Bingo kiihdytti sarjalle hieman liikaa ja Viivillä oli hieman vaikeuksia pitää hevonen käsissä. Askel venyi hieman liian pitkäksi ja sarjaväli jäi ahtaaksi, vaikka molemmat puomit pysyivätkin kannattimillaan. Pyysin Viiviä ratsastamaan sarjalle uudelleen hieman lyhyemmässä laukassa. Tällä kertaa Viivi sain Bingoon paremmin kontrollia ja pari suoriutui pystylle huomattavasti tahdikkaammassa laukassa. Pysty ylittyi helposti ja siististi. Ratsukko tuli sarjan ja pystyn vielä toiseen kertaan. Sen jälkeen ohjeistin Viiviä ratsastamaan toisella lävistäjällä olevalle okserille. Bingo ei ollut esteestä moksiskaan ja hyppäsi sen yli vaivatta. Pyysin Viiviä ratsastamaan nyt sarjan, pystyn ja okserin peräkkäin. Sarjalle lähestyminen onnistui hienosti ja molemmat esteet ylittyivät tasapainoisesti ja siististi. Pystylle kaarre valui hieman pitkäksi, mutta Viivi onnistui korjaamaan tilanteen hienosti ennen estettä. Pystyn jälkeen vauhti rupesi taas kiihtymään, ja Viivi sai pidellä Bingoa ihan huolella. Bingo päätti pysähtyä juuri esteen eteen, mikä sai Viivin horjahtamaan. Ratsastaja kuitenkin pysyi selässä. Ohjeistin Viiviä ottamaan kunnon pidätteen ennen estettä, jotta saisi Bingon rauhoittumaan, mutta päästää muutaman askeleen ennen estettä, jotta Bingo saisi tarvitsemansa rauhan ponnistuspaikan hahmottamiseen. Toisella kertaa hyppy onnistui jo huomattavasti paremmin, joten lopetimme siihen. Ratsukko ratsasti itsenäisesti loppuverryttelyt.
Viivi ravaili rennon näköisellä hevosella astellessani sisään maneesiin. Rupesin kantamaan estetolppia ja puomeja maneesin reunalta ja katselin samalla ratsukon työskentelyä. Kimo ori ravasi rytmikkäästi ja reippaasti Viivin alla. Valmennuksen ideana oli tällä kertaa vain nähdä ratsukon yhteistyön sujuminen ja löytää niitä parannettavia kohtia. Pyysin Viiviä ratsastamaan Bingon pienelle pystylle toisella pitkällä sivulla. Ratsukko lähestyi estettä reippaassa ravissa, mutta siirtyi laukkaan esteen jälkeen. Ohjeistin Viiviä ottamaan pidätteen pari askelta ennne estettä ja heti esteen jälkeen, jotta esteen jälkeenkin säilyisi ravi. Toisella kerralla Bingo hyppäsi suurella ilmavaralla, mutta jatkoi kuitenkin ravissa esteen jälkeenkin. Ratsukko tuli esteen muutamaan kertaan toiseenkin suuntaan. Lämmittelyhyppyjen jälkeen pyysin Viiviä tulemaan toisella pitkällä sivulla olevan sarjan ja jatkamaan siitä lävistäjällä olevalle pystylle. Bingo kiihdytti sarjalle hieman liikaa ja Viivillä oli hieman vaikeuksia pitää hevonen käsissä. Askel venyi hieman liian pitkäksi ja sarjaväli jäi ahtaaksi, vaikka molemmat puomit pysyivätkin kannattimillaan. Pyysin Viiviä ratsastamaan sarjalle uudelleen hieman lyhyemmässä laukassa. Tällä kertaa Viivi sain Bingoon paremmin kontrollia ja pari suoriutui pystylle huomattavasti tahdikkaammassa laukassa. Pysty ylittyi helposti ja siististi. Ratsukko tuli sarjan ja pystyn vielä toiseen kertaan. Sen jälkeen ohjeistin Viiviä ratsastamaan toisella lävistäjällä olevalle okserille. Bingo ei ollut esteestä moksiskaan ja hyppäsi sen yli vaivatta. Pyysin Viiviä ratsastamaan nyt sarjan, pystyn ja okserin peräkkäin. Sarjalle lähestyminen onnistui hienosti ja molemmat esteet ylittyivät tasapainoisesti ja siististi. Pystylle kaarre valui hieman pitkäksi, mutta Viivi onnistui korjaamaan tilanteen hienosti ennen estettä. Pystyn jälkeen vauhti rupesi taas kiihtymään, ja Viivi sai pidellä Bingoa ihan huolella. Bingo päätti pysähtyä juuri esteen eteen, mikä sai Viivin horjahtamaan. Ratsastaja kuitenkin pysyi selässä. Ohjeistin Viiviä ottamaan kunnon pidätteen ennen estettä, jotta saisi Bingon rauhoittumaan, mutta päästää muutaman askeleen ennen estettä, jotta Bingo saisi tarvitsemansa rauhan ponnistuspaikan hahmottamiseen. Toisella kertaa hyppy onnistui jo huomattavasti paremmin, joten lopetimme siihen. Ratsukko ratsasti itsenäisesti loppuverryttelyt.
Maastoestevalmennukset
Ei maastoestevalmennuksia,
Päiväkirja
14.11.2015 | Aamumaasto Metsälammessa | Kirjoittajana Viivi (VRL-13873) | 571 sanaa
Päivä alkoi aikaisin lauantai aamuna, kun suuntasin kohti vanhempieni kotia. Äiti oli ystävällisesti keittänyt minulle kahvia ja jopa laittanut tukevan aamupalan – on se aina vaan niin huolehtiva. Täyttävän aamupalan – kahvin ja kinkkupiirakan – jälkeen suuntasin tallille ja äiti tunkeutui puoliväkisin mukaan. Taas alkoi se perinteinen virsi hevosen hoidosta ja tavaroista huolehtimesasta, ennen kuin koko hevonen oli edes saatu käytävälle kiinni. Äiti muistutti minua kuljetus suojien tärkeydestä ja siitä, ettei suitsia saisi laittaa vielä traileriin, vaan ne tulisi laittaa vasta Metsiksessä.
”Joo joo, äiti. Minä tiedän, ei tarvitse hoputtaa. Jos haluut olla avuksi, niin vie satula ja suitset traileriin ja ole hetki hiljaa.” sanoin ja kaduin hetken päästä jyrkkyyttäni. Ei äiti sitä pahalla tehnyt, mutta silti meni hermo tuollaiseen höykkyyttämiseen ja holhoomiseen.
Pian Bingo oli harjattu ja sillä oli suojat jalassa ja loimet niskassa. Satula, suitset ja harjapakki olivat pakattu ja jäljellä oli vain minun tavarani. Ratsastussaappaissa oli inhottava ajaa, joten nakkasin ne kypärän ja turvaliivin sekaan takakonttiin. Äiti kiiruhti vielä juuri ennen lähtöäni tuomaan minulle evästä matkaan ja toivottamaan mukavaa maastoretkeä.
Kiitin luojaani siitä, ettei Metsälammelle ollut kuin parinkymmenen kilometrin matka, sillä herra hevonen oli erittäin kärsimätön, vaikka matkaa ei ollut paljon. Saatoin vain kuvitella, mitä maastoreissu toisi tullessaan. Sinte otti meidät avosylin vastaan ja muutkin tallilaiset vaikuttivat mukavilta. Sain mennä valmistelemaan Bingoa maastoon pihalla oleville hoitopuomeille, jossa oli muitakin tallin ulkopuolisia ratsuja. Eräs tamma taisi olla kiimassa, sillä Bingon oli mahdoton pystyä paikallaan ja olla nostelematta päätään. Onneksi olin harjannut jo Bingon suurinpirtein läpi, joten pieni sutaisu pölyharjalla riitti. Pian koko tyttölauma hevosineen oli pihalla odottamassa Sinteä. Jotkut marisivat, että aina sitä sai odottaa, mutta minä päätin pitää suuni kiinni ja kuunnella, vaikka mieleni olisi tehnyt sanoa, että tuo mariseminen ei auta.
Pian kuitenkin Sinte saapui tallipihalle ja lähti johdattamaan meitä lammen ja rantasaunan taakse vievälle polulle. Bingo oli täynnä itseään uusien tuttavien ja suuren jokon keskellä ja ei millään malttanut pysyä käynnissä. Alkuhuuman jälkeen tämä kuitenkin rauhoittui muiden suhteen ja alkoi kyttäilemään puskia ja muita kauheuksia, mitä metsästä löytyi. Huokaisin syvään ja vilkaisin taakseni. Onneksi kukaan ei näyttänyt välittävän tai edes huomaavan, että minulla oli vaikeuksia oriini kanssa. Tosin olihan se ihan ymmärrettävää kun Bingo ei minulla kauaa ole ollut ja se on muutenkin vähän poikkeus tapaus. Harmitti vaan, että sille sattui juuri tänään tälläinen päivä, kun muutenkin olin väsynyt ja herännyt todella aikaisin. Mutta siirsin senkin ajatuksen pois ja yritin keskittyä usvaiseen aamumaisemaan ja nauttia syksyisestä, raikkaasta säästä.
Käännyttyämme leveälle polulle, joka Sinten mukaan oli pirunpolku, otimme ensimmäiset ravit. Siitäkös Bingo vasta innostui ja joka kerta, kun yritin pidättää, Bingo nosti päänsä ylös väistääkseen pidätteet. Alkupyrähdyksen jälkeen Bingo kuitenkin rauhottui ja päätyi sinkoilun sijaan esittämään GP-tason kouluhevosta, mikä se joskus sattui olemaankin. Päästyämme helppokulkuiselle suoralle, saimme luvan laukata pienen pätkän. Siitä Bingo suoriutui lähes täydellisesti, eikä se ottanut kuin kerran pienen sivuloikan, ihan vain testatakseen minua. Jatkoimme laukkapätkän jälkeen ravaten kylätielle saakka, jossa hiljensimme käyntiin.
Kävelimme kylätietä pitkin ja parin auton ohittaessa meidät Bingo esitti pelkäävänsä, mutta pysyi kuitenkin hyvin hyppysissä. Minun onneksi käännyimme nopeasti niitylle, jossa saimme hieman revitellä ja annoinkin Bingon mennä aika kovaa vauhtia, kunnes pyysin sitä hiljentämään niityn vaihtuessa vaikeakulkuisemmaksi. Jatkoimme matkaamme rantapolkua pitkin aluksi ravissa ja loppumatkan kävelimme tallille. Kello oli vähän vaille kahdeksan, kun laskeuduin Bingon selästä alas ja aloin purkamaan sitä, jotta se pääsisi tarhaan. Harjasin Bingon ja laitoin sille ulkoloimen kirpakan ilman viileyden takia. Tämän jälkeen menimme Sinten taloon syömään aamupalaa, vaikka minulla se jäikin äidillä syödyn tukevan aamupalan takia kahvikuppiin.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sinten kommentti aamumaastosta:
Ihanaa että lähdit mukaan aamumaastoon - Bingo oli ainakin kovin innoissaan päästessään revittelemään niitylle! Upeat maisemat varmasti antoivat paljon kiitosta niin aikaisesta aamuherätyksestä! Kiitos kuittaustarinasta, tämä oli oikein mukavaa luettavaa
Read more: http://metsiksen.proboards.com/thread/798/#ixzz3rfizVrGy
3.11.2015 | Kirjoittajana Viivi (VRL-13873) | 334 sanaa
Bingo oli tasan viikon majaillut vanhempieni tallissa ja minua alkoi pikkuhiljaa tympimään vanhempieni luona käyminen joka päivä. Jostain olisi pakko löytää tallipaikka Bingolle, jotta pääsisin eroon vanhempieni neuvoista ja kommenteista, kun touhusin Bingon kanssa. ”Kyllä mä osaan.” oli kantautunut kymmeniä kertoja vanhempieni korviin ja silti he jatkoivat huomauttelua ja valittamista. Aaargh!!
Tänään toistui tuo sama virsi. ”Satula on liian edessä.”, ”muista putsata kaviot.” ja ”olethan varovainen, maa saattaa olla liukas.”. Pari kertaa olin valmis kääntymään kannoillani ja lähtemään takaisin kotiin, mutta Bingo sai minut jäämään. Pian kuitenkin sain varustettua oriin ja pääsin lähtemään vanhempieni silmien alta – ainakaan he eivät seuraisi minua maastoon, sillä ulkona olisi voinut alkaa sataa minä hetkenä hyvänsä. Eipä se minua haitannut, joten kapusin Bingon selkään tallipihalla ja käänsin pojan kohti pihasta lähtevää metsätietä.
En oikein osannut sanoa millä tuulella Bingo oli. Oli pätkiä jolloin se kyttäsi jokaista puskaa ja välillä se meni vahvana ja tukevasti, välittämättä äänistä, kuin vuori joka ei horju sään vaihteluista. Otin pienellä suoralla ravipätkän ja Bingo alkoi kiihdyttää vauhtia joka askeleella. Annoin oriin mennä suhteellisen kovaa, mutta hidastin kun saavuimme autotien laitaan. Kävelin pienen pätkän autotien laitaa, jonka jälkeen poikkesin peltojen keskellä kulkevalle tielle, joka johtaa takaisin vanhempieni pihaan. Otin peltojen välissä hallitun – tai ehkä ei niin hallitun – laukkapätkän. Sain kuitenkin Bingon hiljentämään hyvissä ajoin ennen liejuista kohtaa. Viimeiset 300 metriä ravasin ja kävelin rauhallisesti tallipihalle, jossa laskeuduin satulasta ja talutin Bingon käytävälle.
Satulahuopa oli kohdalle sattuneen sateen takia märkä, joten vein sen pienen, pölyisen kuivaushuoneen pyykkitelineelle. Satulan ja suitset vein paikoilleen vähän isompaan satulahuoneeseen ja sen jälkeen otin märän kelin takia kuraiset suojat pois Bingon jaloista. Jalat olivat ihan mutaiset, joten päätin viedä oriin suoraan pesariin ja pesin jalat. Tämän jälkeen Bingo sai läpikotaisen harjauksen ja pääsi sen jälkeen karsinaansa syömään heiniä lämmin fleeceloimi päällään. Suojat pääsi pesuun ja poistuin vähin äänin paikalta pelastuen äitini valistuksista siitä, miten minun pitäisi kotonani syödä säännöllisesti ja ulkoilla tarpeeksi. Huoh! Onneksi ajatus siitä, että he joskus vielä rauhoittuvat, helpotti tallille tuloaa huomattavasti. Mutta ensitöiksi oli etsittävä se tallipaikka!
Päivä alkoi aikaisin lauantai aamuna, kun suuntasin kohti vanhempieni kotia. Äiti oli ystävällisesti keittänyt minulle kahvia ja jopa laittanut tukevan aamupalan – on se aina vaan niin huolehtiva. Täyttävän aamupalan – kahvin ja kinkkupiirakan – jälkeen suuntasin tallille ja äiti tunkeutui puoliväkisin mukaan. Taas alkoi se perinteinen virsi hevosen hoidosta ja tavaroista huolehtimesasta, ennen kuin koko hevonen oli edes saatu käytävälle kiinni. Äiti muistutti minua kuljetus suojien tärkeydestä ja siitä, ettei suitsia saisi laittaa vielä traileriin, vaan ne tulisi laittaa vasta Metsiksessä.
”Joo joo, äiti. Minä tiedän, ei tarvitse hoputtaa. Jos haluut olla avuksi, niin vie satula ja suitset traileriin ja ole hetki hiljaa.” sanoin ja kaduin hetken päästä jyrkkyyttäni. Ei äiti sitä pahalla tehnyt, mutta silti meni hermo tuollaiseen höykkyyttämiseen ja holhoomiseen.
Pian Bingo oli harjattu ja sillä oli suojat jalassa ja loimet niskassa. Satula, suitset ja harjapakki olivat pakattu ja jäljellä oli vain minun tavarani. Ratsastussaappaissa oli inhottava ajaa, joten nakkasin ne kypärän ja turvaliivin sekaan takakonttiin. Äiti kiiruhti vielä juuri ennen lähtöäni tuomaan minulle evästä matkaan ja toivottamaan mukavaa maastoretkeä.
Kiitin luojaani siitä, ettei Metsälammelle ollut kuin parinkymmenen kilometrin matka, sillä herra hevonen oli erittäin kärsimätön, vaikka matkaa ei ollut paljon. Saatoin vain kuvitella, mitä maastoreissu toisi tullessaan. Sinte otti meidät avosylin vastaan ja muutkin tallilaiset vaikuttivat mukavilta. Sain mennä valmistelemaan Bingoa maastoon pihalla oleville hoitopuomeille, jossa oli muitakin tallin ulkopuolisia ratsuja. Eräs tamma taisi olla kiimassa, sillä Bingon oli mahdoton pystyä paikallaan ja olla nostelematta päätään. Onneksi olin harjannut jo Bingon suurinpirtein läpi, joten pieni sutaisu pölyharjalla riitti. Pian koko tyttölauma hevosineen oli pihalla odottamassa Sinteä. Jotkut marisivat, että aina sitä sai odottaa, mutta minä päätin pitää suuni kiinni ja kuunnella, vaikka mieleni olisi tehnyt sanoa, että tuo mariseminen ei auta.
Pian kuitenkin Sinte saapui tallipihalle ja lähti johdattamaan meitä lammen ja rantasaunan taakse vievälle polulle. Bingo oli täynnä itseään uusien tuttavien ja suuren jokon keskellä ja ei millään malttanut pysyä käynnissä. Alkuhuuman jälkeen tämä kuitenkin rauhoittui muiden suhteen ja alkoi kyttäilemään puskia ja muita kauheuksia, mitä metsästä löytyi. Huokaisin syvään ja vilkaisin taakseni. Onneksi kukaan ei näyttänyt välittävän tai edes huomaavan, että minulla oli vaikeuksia oriini kanssa. Tosin olihan se ihan ymmärrettävää kun Bingo ei minulla kauaa ole ollut ja se on muutenkin vähän poikkeus tapaus. Harmitti vaan, että sille sattui juuri tänään tälläinen päivä, kun muutenkin olin väsynyt ja herännyt todella aikaisin. Mutta siirsin senkin ajatuksen pois ja yritin keskittyä usvaiseen aamumaisemaan ja nauttia syksyisestä, raikkaasta säästä.
Käännyttyämme leveälle polulle, joka Sinten mukaan oli pirunpolku, otimme ensimmäiset ravit. Siitäkös Bingo vasta innostui ja joka kerta, kun yritin pidättää, Bingo nosti päänsä ylös väistääkseen pidätteet. Alkupyrähdyksen jälkeen Bingo kuitenkin rauhottui ja päätyi sinkoilun sijaan esittämään GP-tason kouluhevosta, mikä se joskus sattui olemaankin. Päästyämme helppokulkuiselle suoralle, saimme luvan laukata pienen pätkän. Siitä Bingo suoriutui lähes täydellisesti, eikä se ottanut kuin kerran pienen sivuloikan, ihan vain testatakseen minua. Jatkoimme laukkapätkän jälkeen ravaten kylätielle saakka, jossa hiljensimme käyntiin.
Kävelimme kylätietä pitkin ja parin auton ohittaessa meidät Bingo esitti pelkäävänsä, mutta pysyi kuitenkin hyvin hyppysissä. Minun onneksi käännyimme nopeasti niitylle, jossa saimme hieman revitellä ja annoinkin Bingon mennä aika kovaa vauhtia, kunnes pyysin sitä hiljentämään niityn vaihtuessa vaikeakulkuisemmaksi. Jatkoimme matkaamme rantapolkua pitkin aluksi ravissa ja loppumatkan kävelimme tallille. Kello oli vähän vaille kahdeksan, kun laskeuduin Bingon selästä alas ja aloin purkamaan sitä, jotta se pääsisi tarhaan. Harjasin Bingon ja laitoin sille ulkoloimen kirpakan ilman viileyden takia. Tämän jälkeen menimme Sinten taloon syömään aamupalaa, vaikka minulla se jäikin äidillä syödyn tukevan aamupalan takia kahvikuppiin.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sinten kommentti aamumaastosta:
Ihanaa että lähdit mukaan aamumaastoon - Bingo oli ainakin kovin innoissaan päästessään revittelemään niitylle! Upeat maisemat varmasti antoivat paljon kiitosta niin aikaisesta aamuherätyksestä! Kiitos kuittaustarinasta, tämä oli oikein mukavaa luettavaa
Read more: http://metsiksen.proboards.com/thread/798/#ixzz3rfizVrGy
3.11.2015 | Kirjoittajana Viivi (VRL-13873) | 334 sanaa
Bingo oli tasan viikon majaillut vanhempieni tallissa ja minua alkoi pikkuhiljaa tympimään vanhempieni luona käyminen joka päivä. Jostain olisi pakko löytää tallipaikka Bingolle, jotta pääsisin eroon vanhempieni neuvoista ja kommenteista, kun touhusin Bingon kanssa. ”Kyllä mä osaan.” oli kantautunut kymmeniä kertoja vanhempieni korviin ja silti he jatkoivat huomauttelua ja valittamista. Aaargh!!
Tänään toistui tuo sama virsi. ”Satula on liian edessä.”, ”muista putsata kaviot.” ja ”olethan varovainen, maa saattaa olla liukas.”. Pari kertaa olin valmis kääntymään kannoillani ja lähtemään takaisin kotiin, mutta Bingo sai minut jäämään. Pian kuitenkin sain varustettua oriin ja pääsin lähtemään vanhempieni silmien alta – ainakaan he eivät seuraisi minua maastoon, sillä ulkona olisi voinut alkaa sataa minä hetkenä hyvänsä. Eipä se minua haitannut, joten kapusin Bingon selkään tallipihalla ja käänsin pojan kohti pihasta lähtevää metsätietä.
En oikein osannut sanoa millä tuulella Bingo oli. Oli pätkiä jolloin se kyttäsi jokaista puskaa ja välillä se meni vahvana ja tukevasti, välittämättä äänistä, kuin vuori joka ei horju sään vaihteluista. Otin pienellä suoralla ravipätkän ja Bingo alkoi kiihdyttää vauhtia joka askeleella. Annoin oriin mennä suhteellisen kovaa, mutta hidastin kun saavuimme autotien laitaan. Kävelin pienen pätkän autotien laitaa, jonka jälkeen poikkesin peltojen keskellä kulkevalle tielle, joka johtaa takaisin vanhempieni pihaan. Otin peltojen välissä hallitun – tai ehkä ei niin hallitun – laukkapätkän. Sain kuitenkin Bingon hiljentämään hyvissä ajoin ennen liejuista kohtaa. Viimeiset 300 metriä ravasin ja kävelin rauhallisesti tallipihalle, jossa laskeuduin satulasta ja talutin Bingon käytävälle.
Satulahuopa oli kohdalle sattuneen sateen takia märkä, joten vein sen pienen, pölyisen kuivaushuoneen pyykkitelineelle. Satulan ja suitset vein paikoilleen vähän isompaan satulahuoneeseen ja sen jälkeen otin märän kelin takia kuraiset suojat pois Bingon jaloista. Jalat olivat ihan mutaiset, joten päätin viedä oriin suoraan pesariin ja pesin jalat. Tämän jälkeen Bingo sai läpikotaisen harjauksen ja pääsi sen jälkeen karsinaansa syömään heiniä lämmin fleeceloimi päällään. Suojat pääsi pesuun ja poistuin vähin äänin paikalta pelastuen äitini valistuksista siitä, miten minun pitäisi kotonani syödä säännöllisesti ja ulkoilla tarpeeksi. Huoh! Onneksi ajatus siitä, että he joskus vielä rauhoittuvat, helpotti tallille tuloaa huomattavasti. Mutta ensitöiksi oli etsittävä se tallipaikka!